On se kouluammuskelu kamalaa, varsinkin sittekö se tapahtuu vieressä fyysisesti. Tai edes oman maan puolella. Suomessa olen menettänyt tuttuja, täällä en. Silti, nyt olin ensimmäistä kertaa tapahtuma hetkellä samassa maassa. Se on järkyttävää.

Ja kuten totesin, en tuntenut ainuttakaan menehtynyttä, enkä edes tiennyt ketään. Aikani täällä on ollut sen verta lyhyt, etten ole kerinny tutustuu ku oikeastaan muutaman koulun ja asuinalueen ihmisiin - onneni tällä erää..:> Aika harmittavaa ajatella tosiaan tälläi, että olisi hyvä, ettei paljoa tunne nuoria. Eihän se koskaan ole mukavaa, mutta nyt olen onnellinen. Menetystä en vaan olisi kestänyt.

Ale tosiaan tiesi muutamia - hänen tuekseen joudun varmasti. Hän ottaa tämän raskaasti, tiedän sen. Sitä kautta joudun elämään läheisen menettämisen vaan uudelleen läpi. Tosin ei se mitään, mielelläänhän minä rakkaan tukena <3