Niin. Tässähän sitä nyt sitten tosiaan ollaan. Vanhemmalla muksulla tulee ikää täyteen 2vuotta tänään. Se vaan tuntuu niin uskomattomalle! Kaiken sen jälkeen, mitä matkan varrella on koettu, niin nyt todellakin ollaan tässä tilanteessa. Muksuni on kaks vuotta ja onnellinen :) Ja kaikki on hyvin.

Ensiksi kaikki lähti siitä, että raskaus oli pitkällä ja abortti olisi nuoren iän vuoksi periaatteessa vielä ollut mahdollinen - tarkkaan mietin ja lopulta pidin muksun. Ja on käyty läpi jonkun tasoin huoltajuuskiista siitä, että kuka tosiaan muksun saa hoidettavakseen. Minä vai hyväksikäyttäjä Espanjasta. Ja sitten se kaikki muu. Väsymys, turhautuminen ja jaksamattomuus. Pieni masennus itselläni.

Kaikki tuo siis voitettiin ja nyt ollaan tässä. Tilanteessa, jossa oma pikkuiseni täyttää kaksi vuotta <3 Ei voi sanoin kuvailla fiiliksiä, kun se oma pikkuinen on kasvanut ja taas vuoden vanhempi! Uskomaton tunne ja meinaa sanattomaks mennä :D

Onnea rakkaani <333

On se kouluammuskelu kamalaa, varsinkin sittekö se tapahtuu vieressä fyysisesti. Tai edes oman maan puolella. Suomessa olen menettänyt tuttuja, täällä en. Silti, nyt olin ensimmäistä kertaa tapahtuma hetkellä samassa maassa. Se on järkyttävää.

Ja kuten totesin, en tuntenut ainuttakaan menehtynyttä, enkä edes tiennyt ketään. Aikani täällä on ollut sen verta lyhyt, etten ole kerinny tutustuu ku oikeastaan muutaman koulun ja asuinalueen ihmisiin - onneni tällä erää..:> Aika harmittavaa ajatella tosiaan tälläi, että olisi hyvä, ettei paljoa tunne nuoria. Eihän se koskaan ole mukavaa, mutta nyt olen onnellinen. Menetystä en vaan olisi kestänyt.

Ale tosiaan tiesi muutamia - hänen tuekseen joudun varmasti. Hän ottaa tämän raskaasti, tiedän sen. Sitä kautta joudun elämään läheisen menettämisen vaan uudelleen läpi. Tosin ei se mitään, mielelläänhän minä rakkaan tukena <3

Eli tämä päivä tosiaan on mennyt täysin arkisena ja rutiinia toisensa jälkeen toistaen. Ei yhtään mtn sen kummempaa. Idean perustaa tämän blogin tosiaan sain siitä, että tarvitsin jotakin tekemistä. Ja sitten vaan tajusin, että kuinka siistii olis kirjottaa blogii! :D Ja niin sitten.. Siitä se ajatus lähi xD

Tänää tosiaan.. Ale(mieheni) lähti duuniin joskus aamu kuuden aikaan. Ja palaa duunista vasta joskus illan hämärtyessä. Minä sitten olenkin viettänyt aikaa himassa - lasten kanssa ja kasvamaan päin olevan vatsani kanssa. Tein kuitenkin päätöksen, että huomenna on aika mennä shoppaileen - viime kerrasta on jo sen verta mennyt aikaa :> Ja tarvitseehan tulokaskin jo puolen vuoden päästä vaatetta :p

Vanhempi lapseni, pian 2v, kehittyy hurjaa vauhtia. Kammottavaa katsoa, kuinka se kaikki vaan tapahtuu! Pian se puhuu jo :o Sanoja alkaa tulee ja joka päivä suunnilleen oppii uusia. Järjetöntä.

Ja toki nuorempikin oppii itselleen uutta, mutta minulle se ei enää ole niinkään uutta :D Vaan samaa, kuin edellisenkin kohdalla. Toki olen onnellinen hänenkin kasvustaan <3

Elikkäs tästä se blogin pito sitten käynnistyy! :D En ole koskaan pitänyt nettisivustoa tai blogia, jotenka hetken vie opettelut varmasti :--D

Mutta tosiaan. Olen siis Santtu ja teini-ikäinen. Kaksi muksuu ja kolmatta pienosta odotan <3 Mies löytyy ja naimisiinkin ollaan keritty. Onnellista perhe-elämää periaatteessa elellään. Kaikessa rauhassa :) Mieheni painaa duunia, itse sitten joskus häntä edustan maailmalla, sitten seikkailen kotona ja hoitelen muksuja :)

Rahaa on riittämiin, siitä ehkä joskus enempi ^^ Mutta varakasta elämää elelen ;>